Ihana kamala seuruu

Kevät on tuonu taas treeni-intoa tokon työstämiseen. Nikin kanssa ollaan siis pitkästä aikaa ihmetelty seuruuta. Tauko ei ole asiaa vienyt yhtään eteenpäin. Sehän oliski jo liian helppoa. Siis päinvastoin nyt taas murehditaan samaa vanhaa. Kuinkas sen sais rennommaksi ja aktiivisemmaksi. Nyt se on kaukana siitä. Kontaktille se ja sama kunhan kokonaisuus näyttäs hyvältä. Mutta milläpä ratkasta tämä rasittava ongelma? Alkuhätiin on tehty lelulla mutta oma mielipide on että ei se pelkästään nyt paljoa auta. Muuten treenit kulkee vaikkei nyt mitään mullistavia harppauksia olla tehty.

Hakutreenitkin on menny ihan ok. Toissa kerralla saatiin myötätuuleenkin suoria pistoja mutta viimeksi taas ei. Ilmasut alkaa olla jo tosi hyviä.



Nanan tokonotkahdus lähti onneksi nousuun. Kisakausi korkataan ihan pian joten ihmeempiä ei nyt ehditä tehdä. Ohjattua noutoa on nyt yritetty niin että merkille menosta saa palkaksi heitetyn kapulan ja muita kapuloita ei laiteta kuin haettava. Tunnarin kanssa on ollut haparointia. Evl-ruutua en ole nyt sotkenut treeneihin ollenkaan joten sekin on nyt vähän kysymysmerkki. Että ykköstuloksista haaveillaan sitten myöhemmin.

Mainitaan vielä että Nana palkittiin Vaasan Agilityseuran vuoden tokokoirakisassa 3. palkinnolla ja Nikki oli vuoden tokotulokas. Ketään muita ei ollut tulokaskisaan osallistunut. Ei tainnut edes olla muita ensikertalaisia. Ensi viikolla haen vielä kennelpiiriltä Nanan vuoden VOI-koira pokaalin.