Tuskailua

Juuri kun viimeksi menin mainitsemaan että Nanan kanssa kaikki tokojutut pelaa, niin sen jälkeen ei sitten ole todellakaan pelannut. Ei sitten mikään. Perjantaina alkoi ottamaan jo niin kupoliin Nanan kummallisuudet joten nautin vain mutkattomasta Nikin älyn juoksusta. Onni on omistaa putkiaivo ja neropatti. Nanan oppimisprosessi on aina ollut jokseenkin mielenkiintoinen. Ensin opitaan, sitten mennään takapakkia, sitten taas opitaan uudestaan jne. Kunnes edistytään huimasti ja jälleen unohdetaan eikä osata mitään. Kun tämä loputtoman tuntuinen kierre vihdoin loppuu osaa Nana hoitaa hommansa kuin kone, mutta auta armias jos pidät pitkän tauon tai treenaat liikaa.

No onneksi Nikki on ollut vastapainoksi mukava treenikaveri. Aina innokas ja nokkela täydellisyys. Satunnaiset tokot on sisältäny vähän kaukokäskyjä, luoksetulon pysäytyksiä, kontaktitreeniä, ruutua ja tunnaria. Kaikki edistyy niin kivasti. Onneksi kevät on tuonu ulkona treenamisen mahdollisuuden ja saa pikkuhiljaa taas häiriötä mukaan.

Välillä on vähän agilityä tehty itsekseen ja lauantaina tehtiin reissu Lempäälään. Huittisen Annen johdolla pidettiin pentusiskojen tapaaminen agilityn merkeissä. Paikalla oli myös velipuoli Nuuk. Meidän treenit meni aika pitkälle kontaktien ja renkaan treenamisessa erikseen, mutta pientä radan pätkääkin tehtiin. Nikkillä kyllä vauhtia riittää jo nyt ja esteitä se on alkanut hakemaan. Kouluttaja painottikin että malttia pitäisi saada lisää. Nikkillä kun on paha tapa mennä niin että hommasta on järki kaukana. Ei muuten mutta ei se kauhean turvallista ole aina.

Viime viikolla keppejä pujoteltiin ensimmäistä kertaa kaikki 12 kappaletta. Eilen kävin kertaamassa ja kyllä jo vain onnistu ja useamman kerran. Teinkin koosteen talven keppivideoinneista. Olkaa hyvät.