Minua ketuttaa. Just kun olisi aikaa ja auto käytössä päivällä niin eiköhän tule tämmöset paukkupakkaset. Ei paljoa lämmitä ajatus kasvihuonetreeneistä. No ehkäpä saan nyt käytettyä tuon ajan kaikkien tekemättömien harjotustöiden tekoon. Tai opinnäytetyön alottamiseen. Mutta ei, tulin tänne jaarittelmaan, nyt kun on aikaa.
Viimeviikolla oli sentään siedettävät kelit. Hakutreenejä oli taas parit. Torstaina teemana ilmasu, mikäs muukaan. Sillä kertaa en hakenu koiraa vaan helpotettiin sen verran että Nikin tarvitsi haukkua vain lyhyt sarja ja palkattiin. Sen jälkeen sai mennä toiselle maalimiehelle.
Lauantaina tehtiin enemmän kaikilla mausteilla. Myötätuuleen lähetykset ei oikein sujunu kun Nikki lähti vängällä vinoon. Vastatuuleen 70 metrin matka sujui ongelmitta. Ilmasut ok. Kuulemma seuraavaksi vois haukuttaa jo roimasti enemmän. Nyt menee 6-8 sarjaa eikä se ole mikään ongelma. (Tarkennus: Tarkoitan tietenki 6-8 haukkua->välipalkka ja uusi sarja)
Kasvihuoneellakin kävin molempien kanssa. Nikki teki agilityä. Enimmäkseen esteitä mutta sunnuntaina lyhyttä rataakin. Kepit on edistyny siltä osin että vasen puoli ei olekkaan niin suuri juttu mitä ensin ajattelin. Pari treenikertaa ja hups sehän tekee ihan samallatavalla mitä oikeatakin. Taitava koira.
Nanan merkki on nyt edistyny sen verran että voisin harkita taas niiden kapuloiden laittoa mukaan. Suuntien ohjaus alustojen avulla alkaa olla myös ok. Sain ostettua M&M alennusmyynnistä vihdoin uuden metallikapulan (vanha hajosi!). Jotain se on joskus oppinut kun metallikapulan kanniskelu on sille yhtä mielekästä kuin pallo. Itseasiassa Nana otti eilen metallikapulan pidosta palkaksi mielummin kapulan takaisin kun vaihtoi palloon. Lihapullalla saa ihmeitä aikaan.
Pakkanen tuskin lähipäivinä hellittää joten ajattelin Nikin kanssa punnertaa taas vaihteeksi kaukokäskyjä. Mielestäni se osaa tekniikan jo hyvin, mutta se kyllä lepsuilee ja liikkuu eteen jos en ole tarkka. Joten eilen väännettiin rautalangasta miten sieltä maasta noustaan istumaan. Istuin parin metrin päässä lattialla ja heitin namin palkaksi kun nousi oikein. Jos siirty eteen, pientä painostusta ja takas maahan. Ja kas tarjoili paljon puhtaita suorituksia.
Nikin kanssa on ollut treenailu melkosta tasapainoilua pitkin matkaa. Tällä hetkellä tuntuu taas että puhutaan samaa kieltä. Nyt tuntuu jälleen siltä että voin vaatia ja se kestää painetta minun suunnasta. Avainasemassa tuntuu olevan se että olen itse viilipytty sillon kun tehdään töitä. Jos hermoilen tai olen epävarma niin tulee ongelmia. Onneksi se ei ole mulle mikään ongelma kunhan tiedostan asian. Uusia asioita se oppii nopeasti mutta ilmeisesti mulla on tyyppivikana tehdä jossain vaiheessa liian suuri vaatimustason kasvu. Tai ainakin luulen koska Nanan kanssa olen pähkinyt saman tyyppisten takapakkien kanssa.
Nana näytti pitkästä aikaa viikonloppuna mikä se on koiriaan. Olimme ulkona ja muuten sinisellä taivaalla möllötti haalea päiväkuu. Nanan mielestä siinä oli jotain kummallista ja sitä piti katsoa kauan aikaa. Tässäpä yksi suuri ero noiden koirien välillä. Esimerkiksi viime keväänä joku oli laittanut villapuseron roikkumaan kuusen oksalle lenkkipolun varteen. Nana huomasi sen ensin ja jäi puntaroimaan kummaa näkyä. Vaihto vielä varmuuden vuoksi toiselle reunalle. Kun Nikki huomasi mitä Nana katso, se häntä pystyssä ravasi tutkimaan. Nopea nuuskaisu ja Nikki repi villapaidan alas. Taisipa vähän leikkiäkkin sillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti