Vuosi 2012 ja vähän tulevaa

Tästä vuodesta jäi päälimmäisenä mieleen Nikin kanssa käyty FH-koe ja monet monet mukavat treenit useamman lajin parissa. Tänä vuonna olen ollut entistä löysempi tavoitteiden asettamisen ja suunnitelmallisuuden suhteen. Pitäisikö melkein sanoa suoraan että laiska ja vähän saamaton. Se ei ole kuitenkaan häirinnyt itseä vaan päinvastoin, vuosi on ollut oikein antoisa ja edistymistäkin on tapahtunut.

Agilitytreeneissä kävimme Nikin kanssa lokakuulle saakka. Hieman epäsäännöllisesti, mutta kävimme kuitenkin ja edistyimmekin. Nyt agility on tauolla, ehkä jopa lopullisesti. Laji on kiva ja Nikkikin tykkää siitä, mutta en ole niin motivoitunut harjoittelemaan sitä säännöllisesti jolloin oma edistyminen on hidasta. Sekin taas syö intoa harjoitella.

Tokoa olemme harjoitelleet pitkin vuotta, mutta enimmäkseen itsekseen. Siinäpä suurin syy miksi hieman junnataan tässäkin lajissa. Nikki osaa jo kovasti asioita EVL:ään asti, mutta sinne ei ole asiaa vielä hetkeen. Havahduin yksi päivä siihen, että Nana tulee keväällä jo 8 vuotta ja Nikin pitäisi pian paikata Nanan eläköityminen, milloin se sitten tapahtuukin. Tästäpä sainkin lisäpotkua toisen "murhe ja masennus"-liikkeen opettamiseen eli kauko-ohjaukseen. Niiden harjoittelu on ollut kuukausia tauolla, mutta nyt päätin aloittaa kokonaan alusta uudella tekniikalla. Alunperin etujalkojen piti pysyä paikallaan, mutta nyt takajalkojen. Istu-maahan vaihdoissa tekniikan päivityksessä meni pitkän aikaa ja edelleen vanha tekniikka voi tupsahtaa joukkoon. Muista vaidoista olemme harjoitelleet vasta istu-seiso-istu vaihtoja. Maahan-seiso-maahan pitäisi mennä hissinä kuten ennenkin.

Vaikka viimeisin maininta hakutreeneistä onkin alkuvuodelta, niin olemme harjoitelleet kyllä koko vuoden. Jokunen lyhyt tauko on ollut. Nikki on edistynyt vuodessa valtavan paljon. Opeteltavia asioita on ollut millon mitäkin. Alkuvuonna se oli ilmasu, myöhemmin eteneminen alueella, tyhjät ja ties mitkä. Nyt oikeastaan koiralla alkaa olla palikat kasassa, mutta ohjaajan pitäisi osata vielä toimia kokeenomaisessa tilanteessa. Ryhmä onkin yrittänyt potkia kokeeseen jo keväästä lähtien, mutta sinne asti en ole vielä tohtinut. Ehkäpä täytyy ensi kaudella rohjeta sen verran.

Pk-esteitä olemme harjoitelleet silloin tällöin kausittaisesti. A-nouto oli yllättävän helppo juttu. Myös ohjaajan pääkopalle. Metrin hyppy tuottaa vielä mietintää. Ilman kapulaa tai pienellä kapulalla metri ylittyy vielä kevyesti tai 80cm 650g kapulalla, mutta 650g kapula ja metrin este on vielä hankalempi yhdistelmä. Kapula vaikuttaa pienen koiran hyppäämiseen melkoisesti. Jonkinlaista selviytymis- ja harjoittelusuunnitelmaa on kyllä ajatuksissa.

Jälkiä teimme kesäkuun kokeen jälkeen harvakseltaan. Niissä nyt ei suuria puutteita ja nekin mitä oli niin menee laiskan treenamisen piikkiin.

Nana alkoi juuri päästä vauhtiin ja kisakuntoon niin kausi loppui kesken. Senpä takia ensi vuonna pitäisi mennä kokeeseen aikaisemmin kun heinäkuussa. Neljä koetta siis kävimme tänä vuonna ja saldona yksi 2.tulos ja 3.tulos. TK4 puuttuu siis edelleen kaksi ykköstulosta.

Olipa kerran kevät.