Vuoden viimeinen kirjoitus

Ja taas yksi vuosi takana, joka meni todella nopeasti. Toisaalta taas vuoden takaisista asioista tuntuu olevan ikuisuus. Tämä vuosi tuntuu koirarintamalla jotenkin siltä ettei oltaisi saatu mitään aikaisesti. Elämässä kun tapahtui pari isoa asiaa, mitkä vei paljon aikaa ja ajatuksia.

Nikille ei ollut tälle vuodelle tokotavoitteita, mutta BH oli haaveissa. Se suoritettiin. Muita kisatavoitteita ei ollut. Bonuksena kävimme yhden erikoisjälkikokeen. Toiseenkin olisin mennyt jos olisin mahtunut. Viitasaaren näyttely jäi vuoden ainokaiseksi. Ensi vuodelle rima on hieman korkeammalla paitsi näyttelyiden suhteen. Niissä tuskin käydään lainkaan. Tai ehkä jossain lähellä voisi. Koekäynnit riippuu tietysti siitä, miten treenit edistyy, mutta hyvällä lykyllä erikoisjälkikokeelle olisi jatkoa luvassa. Hakua olisi tarkoitus myös treenata siihen malliin, että koira olisi kesäksi maaston puolesta valmis. Tokokisakirjaankin on tarkoitus saada lisää merkintöjä. Agility pidetään edelleen kevyenä vaihtelupuuhana. Tosin ajattelin kyllä epävirallisia kokeilla.

Nanan kanssa korkattiin evl ja se ykkönenki saatiin viimein. Nana viettää talven osa-aikaeläkettä ja keväämmällä aletaan valmistautua kesän kokeisiin. Toivotaan jatkoa ykkösille.

Nikki on tokon suhteen nyt siinä vaiheessa että avoimen liikkeet ovat valmiita, tosin niitä pitäisi muistella, koska niitä ei ole treenattu nyt. Voittajan liikkeistä kauko-ohjaus on keskeneräisin. Siinäkin tekniikka alkaa olla kohdillaan, mutta etäisyyttä pitäisi lisätä ja palkattomuutta vähentää. Sitten on yks paikallamakuu. Nyt se on taas edistynyt, ei ole ryöminyt tai piipaillut.

Jälkiä tehtiin viime kesänä hurja määrä ja silti tuntu, että kausi loppui kesken. Olisi ollut vaikka mitä treenattavaa. Loppukautta kohden mentiin ikävästi takapakkia vähän kaikessa, joten saa nähdä mitä talvi tekee. Haussa olemme edenneet hissun kissun. Nyt aloitellaan L:iä ja vielä olisi palkattomuutta ja tyhjät pistot täysin tekemättä. Palkattomuutta olisi tarkoitus sotkea joukkoon pian joulun jälkeen, koska sen opettamiseen menee aikaa.

Esineruutuja tehtiin loppusyksystä säännöllisemmin ja ne meni pääosin ihan kivasti. Harmi vain, että koskaan ei muista vaihtaa itelle vieraita esineitä.