Mitä tuli sanottua ja tuliko ees tehtyä

Joulukuuta on eletty jo neljäs osa ja minä en vieläkään ymmärrä että mihin se kesä meni! Onneksi tässä ihmetellessä seuraava lähestyy jo kovaa vauhtia. Kaivelin tekstejä viime joulukuulta ja aika hyvin ne tavotteet ja toiveet tuli täytettyä. Nanalle oli uusinta tavoitteena VOI1 ja toiveena että se pysyisi terveenä. No niitä ykkösiä tuli sen yhden nollan jälkeen kolme putkeen, joten eipä olisi paremmin voinut mennä. Terveenäkin oli, yhdestä kisasta jouduimme jäämään pois tassuhaavan vuoksi. Siinäpä se. Ensi vuodesta toivon Nanalle yhtä tervettä. Loukkaantumisetki olisi mukava jättää väliin. EVL:n korkkaus on edelleen tavoitteena, eikä mahdoton. Tosin tällä treenimäärällä mitä nyt on eletty.. niin öhh venyyköhän kesään. No eiköhän tässä taas reipastuta kun talvi kääntyy kevääksi.



Nikille ei ollut varsinaisia tavoitteita. Ajattelin että jos kolmet näyttelyt saan sen kanssa käytyä niin se on jo paljon. Käytiin kahdessa, saatiin serti toisesta ja sen jälkeen en ole sitten jaksanutkaan moisiin mennä. Mutta ensi vuonna? Ainakin kerran jos käydään niin hienoa.
Tokosta ei ollut kisatavotetta, vaikka ajattelin jo vuosi sitten että se vois olla ihan realistinen tavoite. Pitkään pähkin Ilmajoenkin koetta. Seuruun edistyminen on ollut sellaista aaltoliikettä ja pohdin viimeiseen ilmottautumispäivän iltaan että onko liian aikasta. Alokkaassa sitä seuraamista on kuitenki ihan riittävästi. Viime hetken videoinnin perusteella päätin että mennään sitten. Jotain hienoa asua täällä kun kokeet ei ole koskaan täynnä. Jopa kotiseudulla pohjosessa kokeet on muutamassa päivässä täydet. Toisaalta ajattelin että jos ykköstuloksen saisi niin sitten tulisi taas pitkä tauko että voisi mennä seuraaviin kisoihin, koska ensinnäkään niitä ei talvella ole kovin lähellä ja toiseksi avoimessa riittää harjoiteltavaa. Joskus kyllä käy mielessä että jättäisikö tokon oikeasti vähemmellä nyt kun Nikki on vielä nuori maastossa ja agilityssä rysyämään. Toko ei ole sille se paras laji eikä Nikki helpoin tokokoira, se on minun makuun liian hektinen tokon nysväämiseen. Mutta sitä kun on ite niin tykästynyt lajiin ja tarpeeksi itsepäinen niin kyllä me tokoa vaan jatketaan! Kisatavoitteita ensi vuodelle? Ei oo. Eipähän ole paineita.



Agilitystä ajattelin ympäripyöreästi että harjotellaan alkeita ja kaikki edistyminen on vaan hieno juttu. Koko vuoden agilitytreenamiset jos keppitreenit jätetään pois, saa laskettua kahden käden sormilla. Hieno ajatus oli käydä nyt syksyllä treenailemassa ja käytiinki joku kerta mutta ei ihan niin useasti mitä ajattelin. Kovassa pohdinnassa onkin ollut jos kysyisin paikkaa johonki ryhmään ensi keväälle. Tähän mennessä muuri ja pöytä taitaa olla ainoat esteet mitä ei olla ikinä tehty. Kaikki muut vähän niin ja näin.. että kehtaako sitä mihinkään ryhmäänkään mennä tällä “osaamisella”. Agility olisi kyllä kivaa vaihtelua. Ensi vuonna jatkunee sama tahti tai sitten jotain ryhdistäytymistä voi olla tulossa. Enpä tästäkään ota ressiä, eikä ulkopuolinen mitään tolkkua.



Ja ne maastolajit haku ja jälki, suola ja sokeri Haku tuli vähän puskista, ei minun sitä pitäny koskaan alkaa harrastamaan mutta oho niin vain kävi. Itseasiassa en varmaan harrastaisi vieläkään ellei mulle oltas keväällä ilmotettu että olet sitten Nikin kanssa tulossa hakukurssille, sinun on pakko tulla kun sulla on niin hyvä koira. Jep, koiraa kehumallahan kenet vaan saa tekemään mitä tahansa. Haku kuitenki pysynee ensi vuonnakin vaan sivulajina. Päässä muhii kuitenkin ajatus kisaamisesta. Ihan vain siksi että se on pitkällä tähtäimellä ainoa syy miksi sinne metsään raahaudun. Todellisuudessa en tiedä kisataanko koskaan tai jos asuinpaikkakunta vaihtuu niin haenko uutta ryhmää. Lyhyellä tähtäimellä haku on mukavaa vaihtelua etenki nyt talvella.

Jälkiin liittyen ainoa tavoite oli vain jatkaa lajia heti kun kelit sallii. Ja niin tehtiin. Edistyttiinkin kaiken lisäksi. Parissa erikoisjälkikoulutuksessakin käytiin. Tämä on kyllä ehdottomasti se mihin panostetaan ensi vuonnakin. Ehkä jopa vielä enemmän, toivottavasti puitteet on kunnossa! Siitä kaikki on kiinni. Useamman suusta tuli viime kesänä kuultua, että mennä ensi vuonna Nikin kanssa metsäjälkikokeeseen. Ajatus on kieltämättä jäänyt muhimaan. Olisi vaan paljon asioita mitä Nikille täytyisi ensin opettaa ja itsekkin opetella. Metsään ei olla tehty jälkiä kertaakaan, mutta se taitaa olla pienin murhe. Jana on tietysti aivan uusi. Esineruutua pitäisi harjoitella paljon lisää. Tottikseen liittyen eteenmeno ja esteet. Aika paljon. Ja tietysti BH pitäs olla käyty. Oikeastaan se vois olla ainoa tottelevaisuuteen liittyvä tavoite ensi vuodelle. Muu jää nähtäväksi, mennään hetki kerrallaan. Ei ainakaan turhan korkealla ole rima.

Ja viimeisenä mutta tärkeimpänä terveys puoli. Kaikesta vaudista huolimatta ehjin nahoin on selvitty tästä vuodesta tähän mennessä. Täytyy koputtaa puuta. Kuvattavanakin käytiin ja terveeltä näytti. Selkä kuvattiin lisänä ja myöhemmin jäi harmittattamaan kun ei polvia katottu samalla kertaa. Ehkä myöhemmin sitten. Toivon mukaan Nikki selviää kolhuitta tulevaisuudessakin ja muutenkin terveenä, että päästään harrastamaan.



Lähiaikoina olemme ahkeroineet (jos niin voi sanoa) Nikin kanssa kaukokäskyjen kanssa. Lähinnä istu-seiso-istu vaihtojen kanssa. Tekniikka vaatii vielä hiomista, seisomaan noustessa meinaa peruuttaa ja istahtaessa edetä. Jatkamme siis hinkkausta. Toinen treenin alla oleva juttu on tunnistusnouto, oman merkkaamista on tehty melkein joka ilta. Vieraat on melkein koskemattomia ja omaa olen hajustanut sievästi. Ajoittain sattuu kömmähdyksiä ja merkaa väärän, ehkä reagoi omaan kuolaansa koska saattaa tökkiä vääriä. Virheen jälkeen on saattanu sitten nostella vääriä mutta ei muuten. Olen aika tyytyväinen siihen kuinka rauhallisesti se tekee tätä nyt. Pysytellään varmasti olohuoneessa vielä joulun yli. Sen jälkeen voisi kotiin tuoda hajustettuja vääriä ja treenivuorolle ottaa nämä tutummat kapulat millä kotona on harjoiteltu.